 |
| Käykääpäs osallistumassa arvontaan black.BLING.white-blogissa. :) |
torstai 20. lokakuuta 2011
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Humanum amare est.
Ah ja voih... Tänään suuntaan siis anoppilaan. Toki pitää käydä moikkaamassa myös omatkin sukulaiset samalla...
Olen ehtinyt tässä lähiaikoina miettimään kenen haluan saattavan itseni alttarille. Oman isäni (joka tietenkin on ykkös vaihtoehto), vaiko sitten isäpuoleni (joka olisi loistava vaihtoehto hänkin.)
Toisen jos pyydän, loukkaan väistämättä toista. Siksi olenkin miettinyt josko isoveljeni saattaisi alttarille? Mielestäni se olisi loisto idea, ihan vain siksikin, että vaikka vanhempani kymmenisen vuotta sitten erosivat, ja siksi että minulla on ollut "kaksi isää", isoveljeni on ollut kanssani kaiken aikaa. Koskaan ei ole tarvinut kyseenalaistaa isoveljeäni, niinkuin joskus on ehkä pitänyt kyseenalaistaa näiden kahden herran "isyys". (ei siis ihan lauseen varsinaisessa merkityksessä).
Veljeni meni naimisiin itse siis syyskuussa. Jostain syystä stressasin heidän häitään mielettömän paljon (en edes tiedä miksi, koska minulle ei edes annettu varsinaista vastuualetta minkään asian hoitamiseen).
Jokatapauksessa kuitenkin mietin että veljeni voisi saattaa minut alttarille. Jos tämä siis hänelle sopii. Toisaalta olen myös miettinyt josko pappa saattaisi. Hän on siis isäni isä, (äitini isä on kuollut yli kymmenen vuotta sitten), isäpuoleni isä tosin on myöskin elossa, mutta hän asuu Yhdysvalloissa ja luulen melko vahvasti että hän ei ole tulossa edes häihin. Pappani myöskään ei ole saattanut omia tyttäriään alttarille lainkaan, toinen ei ole naimisissa ja toinen meni "salaa" naimisiin.
Siksi siis päätökseni on jo melko selkeä, jonkun kun kuitenkin haluan minut saattavan. Toivon vain että veljeni suostuu tähän. Itse koen että osoitan suurta kunnioitusta veljeäni kohtaan koska "ohitan" oman isäni ja isäpuoleni. Tai itseasiassa hän ohittaa...
Mutta siis, tänään olisi tarkoitus mennä joko anopille tai isoveljelle yöksi. Siitä ei vielä sen tarkempaa tietoa. Huomenna suorittamaan anniskelu- ja hygienia passia ja maanantaista torstaihin typykkää viemään lastenleirille. :) Kivaa siis tiedossa. :)
Palailen taas loppuviikosta. :)
Olen ehtinyt tässä lähiaikoina miettimään kenen haluan saattavan itseni alttarille. Oman isäni (joka tietenkin on ykkös vaihtoehto), vaiko sitten isäpuoleni (joka olisi loistava vaihtoehto hänkin.)
Toisen jos pyydän, loukkaan väistämättä toista. Siksi olenkin miettinyt josko isoveljeni saattaisi alttarille? Mielestäni se olisi loisto idea, ihan vain siksikin, että vaikka vanhempani kymmenisen vuotta sitten erosivat, ja siksi että minulla on ollut "kaksi isää", isoveljeni on ollut kanssani kaiken aikaa. Koskaan ei ole tarvinut kyseenalaistaa isoveljeäni, niinkuin joskus on ehkä pitänyt kyseenalaistaa näiden kahden herran "isyys". (ei siis ihan lauseen varsinaisessa merkityksessä).
Veljeni meni naimisiin itse siis syyskuussa. Jostain syystä stressasin heidän häitään mielettömän paljon (en edes tiedä miksi, koska minulle ei edes annettu varsinaista vastuualetta minkään asian hoitamiseen).
Jokatapauksessa kuitenkin mietin että veljeni voisi saattaa minut alttarille. Jos tämä siis hänelle sopii. Toisaalta olen myös miettinyt josko pappa saattaisi. Hän on siis isäni isä, (äitini isä on kuollut yli kymmenen vuotta sitten), isäpuoleni isä tosin on myöskin elossa, mutta hän asuu Yhdysvalloissa ja luulen melko vahvasti että hän ei ole tulossa edes häihin. Pappani myöskään ei ole saattanut omia tyttäriään alttarille lainkaan, toinen ei ole naimisissa ja toinen meni "salaa" naimisiin.
Siksi siis päätökseni on jo melko selkeä, jonkun kun kuitenkin haluan minut saattavan. Toivon vain että veljeni suostuu tähän. Itse koen että osoitan suurta kunnioitusta veljeäni kohtaan koska "ohitan" oman isäni ja isäpuoleni. Tai itseasiassa hän ohittaa...
Mutta siis, tänään olisi tarkoitus mennä joko anopille tai isoveljelle yöksi. Siitä ei vielä sen tarkempaa tietoa. Huomenna suorittamaan anniskelu- ja hygienia passia ja maanantaista torstaihin typykkää viemään lastenleirille. :) Kivaa siis tiedossa. :)
Palailen taas loppuviikosta. :)
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
rakkaus on ankari tauti, siihen kuolee seisaaltaan ja silmät jäävät auki.
Häihin on siis vielä reilu vuosi ja mitäs sen parempaa tekisinkään tässä hääsuunnittelujen ohella kuin laihduttaisin. Minä en siis todellakaan ole mikään pieni tyttö, mutta pidän itsestäni valtavasti tällaisena. Kuitenkin varmasti moni puku näyttäisi paremmalta jos saisin edes hieman kiloja karistetuksi.. :)
Tänään siis kävin kavereiden kanssa lenkillä(josta ei tosin ollut mitään hyötyä koska ostin matkalla puoli kiloa karkkia). Jos sitä aloittais tällasella pienellä. Tosin oon koko kesän polkenut pyörällä joka paikkaan ja edelleenkin poljen töihin. Tosin mies hermostui tänään totaalisesti kun narisin etten jaksa lähteä pyörällä. Käski ostamaan bussikortin. :D
Itse alan kyllä olemaan myös sen bussikortin kannalla...:P
Jokatapauksessa, joulunjälkeen vasta raaskin aloittaa kunnolla sen laihdutuksen. Ja jos tuloksiin päästään häihin mennessä, niin olen tyytyväinen.
Painoani en ala kuitenkaan nyt kertomaan, pidän teidät lukijat jännityksessä, mutta jos tosiaan olen laihtunut (omasta mielestäni tarpeeksi. :D) häihin mennessä, ehkä sitten suotakoon teille se ilo että painoni (sekä aloitus painon että lopullisen) kerron. :)
Toivottakaa onnea yritykseen. Tosin, tehkää se ehkä vasta joulun jälkeen. ;)
Tänään siis kävin kavereiden kanssa lenkillä
Itse alan kyllä olemaan myös sen bussikortin kannalla...:P
Jokatapauksessa, joulunjälkeen vasta raaskin aloittaa kunnolla sen laihdutuksen. Ja jos tuloksiin päästään häihin mennessä, niin olen tyytyväinen.
Painoani en ala kuitenkaan nyt kertomaan, pidän teidät lukijat jännityksessä, mutta jos tosiaan olen laihtunut (omasta mielestäni tarpeeksi. :D) häihin mennessä, ehkä sitten suotakoon teille se ilo että painoni (sekä aloitus painon että lopullisen) kerron. :)
Toivottakaa onnea yritykseen. Tosin, tehkää se ehkä vasta joulun jälkeen. ;)
tiistai 11. lokakuuta 2011
Rakkaus- sen myötä on sanottu kaikki!
Rakasta minua ojennetuin käsin, vapaasti - avoimin mielin. (-Elizabeth Barret Browning-)
Alustavien suunnitelmien mukaan häiden olisi siis tarkoitus olla 12.12.2012 (niin kliseiseltä kuin se itse kustakin kuulostaa). Minulle vain on tärkeää että hääpäivä on sellainen jonka muistan helposti ja eteenkin jonka MIEHENI MUISTAA!!! Ajatuksena kun oli mennä naimisiin jo nyt 11.11.2011, mutta me ajateltiin sen tulevan vähän liian pian (kun kuitenkin ollaan oltu yhdessä vasta tammikuusta ja oikeastaan asuttukin yhdessä siitä saakka.) Luultavammin äitini olisi ollut asiasta vain mielissään, mutta isäni ja mieheni äiti olisi voinut olla toista mieltä. Siksi siis päätettiin näin. Ja osittain myös siksi, että jonkinlainen kahvittelu edes olisi tarkoitus järjestää ja jos häät olisi ollut jo ensi kuussa (WHAT?!) niin todellakin se olisi tullut myös meidän itsemme kannalta todella nopeasti, koska eihän me olla keretty rahaa pistämään senttiäkään säästöön ja meidän tulot kun ei mitkään huimat ole, niin niillä ei kauhean montaa ihmistä kahviteta, vaikka miten itse kahvit keittelis ja kakut väsäis. Niin se vaan on.
Muutamia ideoita hääkakkuun
Tässä kakussa olis jollain tapaa ehkä tyyli, ja jotenkin tämä myös on meidänlainen jollain tapaa. ;)
Tämä ehkä eniten jollain tapaa mun mieleen, mutta luulen ettei välttämättä miehen mieleen tuo vaaleanpunainen...
Tässä on kans jotain mistä tykkään... mut väri?
Palailen taas. ;)
Alustavien suunnitelmien mukaan häiden olisi siis tarkoitus olla 12.12.2012 (niin kliseiseltä kuin se itse kustakin kuulostaa). Minulle vain on tärkeää että hääpäivä on sellainen jonka muistan helposti ja eteenkin jonka MIEHENI MUISTAA!!! Ajatuksena kun oli mennä naimisiin jo nyt 11.11.2011, mutta me ajateltiin sen tulevan vähän liian pian (kun kuitenkin ollaan oltu yhdessä vasta tammikuusta ja oikeastaan asuttukin yhdessä siitä saakka.) Luultavammin äitini olisi ollut asiasta vain mielissään, mutta isäni ja mieheni äiti olisi voinut olla toista mieltä. Siksi siis päätettiin näin. Ja osittain myös siksi, että jonkinlainen kahvittelu edes olisi tarkoitus järjestää ja jos häät olisi ollut jo ensi kuussa (WHAT?!) niin todellakin se olisi tullut myös meidän itsemme kannalta todella nopeasti, koska eihän me olla keretty rahaa pistämään senttiäkään säästöön ja meidän tulot kun ei mitkään huimat ole, niin niillä ei kauhean montaa ihmistä kahviteta, vaikka miten itse kahvit keittelis ja kakut väsäis. Niin se vaan on.
Muutamia ideoita hääkakkuun
Palailen taas. ;)
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
torstai 6. lokakuuta 2011
sinua sinua rakastan, yö painaa päähäni pimeän seppeleen, jotta en sinua näkisi!
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)