Rakasta ja tee mitä mietit. RYÖSTÄ SULHANEN!!!

Ihanan rauhallinen alkuviikko takana. Vielä olisi pari päivää edessä, että jaksaa perjantaina juhlia serkkutytön ylppäreissä ja lauantaina miehen pikkuveljen 9v-synttäreitä. :) Toivon vaan totisesti että tuosta viikonlopusta selvitään kunnialla! -.-

     Mutta nyt siis siitä mun todellisesta aiheesta, eli sulhasen ryöstöstä. Olen siis serkkuni kaasona helmikuussa järjestettävissä häissä ja suunnittelen sulhasen ryöstöä. Serkkuni (morsian) on sen verran rempseämpi ja "uskaliaampi" kuin miehensä, että päätettiin kaasojen kesken, että ryöstetään mielummin se sulhanen. Nyt siis haluaisinkin teidän ideoita siitä minkälainen voisi olla tuo ryöstö. Ja siis kaikenlaisia ideoita otan innolla vastaan, ihan siis siitä kuinka ryöstö tapahtuu, siihen miten sulhanen palautetaan... Ja minkälaisia tehtäviä morsian joutuisi suorittamaan saadakseen sulhasen takaisin. Pois suljettu idea on siis joku "vieraat antavat sanoja joista morsian kirjoittaa runon"-tyyppiset ideat, koska veljeni häissä oli tuo aivan sama morsiamen ryöstössä. :) Jotain ehkä vähän "erilaista" ja uutta. :)
Ajattelin myös että olis kiva jos morsiamen polttariporukka toimisi ryöstäjinä. Tai siis se porukka joka siellä polttareissa on aluksi, me kun juhlitaan polttareita koko suvun naisvoimalla (kuitenkin K18) eli meitä on varmaan (kaverit mukaan lukien) tulossa joku nelisen kymmentä akkaa sinne heilumaan. :D

Nyt siis odottelen innolla teidän ideoita sulhasen ryöstöstä. Ja innolla ja jännityksellä odotan myös tulevaa Lapin matkaa, johon on enää VAJAAT KAKSI VIIKKOA! ;) Mieskin on alkanut jo vähän jännittämään, reppana kun ei koskaan ole tytön kanssa ollut niin pitkää aikaa kaksistaan... Saa nähdä kuinka tässä käy. :)

                                                        näin me ryöstetään sulhanen! :)

                                                      

äärirajoilla...

Huh tätä elämää. Pitkään aikaan en ole ehtinyt mitään päivittämään. Ja viimeiset muutamat päivät on menty ihan vitutuksen äärirajoilla!
Ja tämä sama kaava toistuu siis joka päivä (silloin tällöin otettuja päiväunia lukuunottamatta), eli
olen kolmeen asti töistä ja kun puoli neljältä (jo valmiiksi töissä vittuuntuneena) tulen kotiin, on kotona mieletön siivo, kiroileva mies ja huutava lapsi, räksyttävä koira ja neljä kania jotka ripisee ja rapisee ja puputtaa kokoajan. Jos on käynyt hyvä tuuri, on kotona ruoka odottamassa, useimmiten ei...
Koko loppuillan siivoilen miehen, tytön, koiran ja (todellakin) neljän kanin sotkuja pitkin kämppää ja illalla olen viimein niin väsynyt, nälkäinen ja suorastaan raivoissani, etten todellakaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä, (enkä siinä vaiheessa edes jaksa enää mitään tehdäkään) että käyn nukkumaan. Ja taas seuraavana päivänä sama toistuu.
 Häät siis todellakaan ei ole ollut mielessä ihan lähiviikkoina. Ainoastaan serkun häät, jotka on siis helmikuun puolessa välissä. Ja niistäkin alan pikkuhiljaa saada tarpeekseni... Ja olen päättänyt, että jos joku perkele kehtaa mua vielä kaasoksi pyytää, niin pakenen saman tien Kiinaan ja tuun takasin (ehkä) kun olen kuullut että häät on pidetty jo!
    Olen siis serkkuni kaaso ja välillä sen häiden kanssa täysin räjähdys pisteessä! Meitä kaasoja on siis kaikenkaikkiaan neljä. Kolme meistä serkuksia ja yksi on veljeni vaimo. Jotenkin olen aina saanut sen käsityksen, että kaasoilla on edes miten kuten kivaa ja mukavaa puuhaa, mutta kappas, mulle on annettu hommaksi siis hoitaa kakut ja tienvarsi kyltit. Joista kakut tekee äitini ja tienvarsikyltit isäpuoleni (tämän siis ovat sopineet morsiamen kanssa jo kuukausia sitten). Eli hmm... mietitääs, mitäs minä teen? Näytän idiootilta, koska yksi kaaso sai valita mieleisensä tehtävät, yksi kaaso valittaa että saa liikaa tehtäviä, yksi kaaso ei oikein uskalla ottaa minkäänlaisia tehtäviä vastaan, koska on just häiden aikaan viimeisillään raskaana (jos ei jo synnärillä) ja minä saan paskahommat, joita en edes itse saa tehdä. ANNA MUN KAIKKI KESTÄÄ!!!

Nyt siis kuitenkin olen tehnyt päivät töitä, illat siivoillut ja ollut miettimättä häitä, enkä oikein jaksakaan nyt tällä hetkellä miettiä. Ehkä se on tuo pimeys ja kylmyyskin mikä niin kovasti pistää pännimään, mutta kyllä tämä taas tästä.

Ja mikä parasta, pääsen viikolla 50 työporukan kanssa viideksi päiväksi lappiin. Ajatus on hieno, mutta pelottaa ihan suunnattoman paljon koko reissu, ihan vaan sen takia, että en ole koskaan ennen ollut perheestä niin pitkää aikaa erossa. Miehestä muutamia päiviä joskus aikojen alussa, tytöstä korkeintaan kaksi yötä joista kuitenkin toisena päivänä olen typykkää kuitenkin nähnyt (nämä näitä ihania mummola yökyläilyjä kun äiti saa nukkua rauhassa!) :)
    Mutta siis tiedossa meillä on varmasti mahtava reissu, koiravaljakkoajeluineen ja moottorikelkkasafareineen. ;) Sitä ennen pitää kuitenkin saada sisustettua yksi puiston kahvila ja hoidettua kunnialla joulumyyjäiset. Kovatyö palkitaan ! Luojalle siitä kiitos.

Nyt vielä vähän kuvia elävöittämään mielikuvaa meidän reissusta (ja ehkä senkin takia, että voitte olla onnellisia mun puolesta ja kateellisiakin ehkä vähän ;))