Ja tämä sama kaava toistuu siis joka päivä (silloin tällöin otettuja päiväunia lukuunottamatta), eli
olen kolmeen asti töistä ja kun puoli neljältä (jo valmiiksi töissä vittuuntuneena) tulen kotiin, on kotona mieletön siivo, kiroileva mies ja huutava lapsi, räksyttävä koira ja neljä kania jotka ripisee ja rapisee ja puputtaa kokoajan. Jos on käynyt hyvä tuuri, on kotona ruoka odottamassa, useimmiten ei...
Koko loppuillan siivoilen miehen, tytön, koiran ja (todellakin) neljän kanin sotkuja pitkin kämppää ja illalla olen viimein niin väsynyt, nälkäinen ja suorastaan raivoissani, etten todellakaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä, (enkä siinä vaiheessa edes jaksa enää mitään tehdäkään) että käyn nukkumaan. Ja taas seuraavana päivänä sama toistuu.
Häät siis todellakaan ei ole ollut mielessä ihan lähiviikkoina. Ainoastaan serkun häät, jotka on siis helmikuun puolessa välissä. Ja niistäkin alan pikkuhiljaa saada tarpeekseni... Ja olen päättänyt, että jos joku perkele kehtaa mua vielä kaasoksi pyytää, niin pakenen saman tien Kiinaan ja tuun takasin (
Olen siis serkkuni kaaso ja välillä sen häiden kanssa täysin räjähdys pisteessä! Meitä kaasoja on siis kaikenkaikkiaan neljä. Kolme meistä serkuksia ja yksi on veljeni vaimo. Jotenkin olen aina saanut sen käsityksen, että kaasoilla on edes miten kuten kivaa ja mukavaa puuhaa, mutta kappas, mulle on annettu hommaksi siis hoitaa kakut ja tienvarsi kyltit. Joista kakut tekee äitini ja tienvarsikyltit isäpuoleni (tämän siis ovat sopineet morsiamen kanssa jo kuukausia sitten). Eli hmm... mietitääs, mitäs minä teen? Näytän idiootilta, koska yksi kaaso sai valita mieleisensä tehtävät, yksi kaaso valittaa että saa liikaa tehtäviä, yksi kaaso ei oikein uskalla ottaa minkäänlaisia tehtäviä vastaan, koska on just häiden aikaan viimeisillään raskaana (jos ei jo synnärillä) ja minä saan paskahommat, joita en edes itse saa tehdä. ANNA MUN KAIKKI KESTÄÄ!!!
Nyt siis kuitenkin olen tehnyt päivät töitä, illat siivoillut ja ollut miettimättä häitä, enkä oikein jaksakaan nyt tällä hetkellä miettiä. Ehkä se on tuo pimeys ja kylmyyskin mikä niin kovasti pistää pännimään, mutta kyllä tämä taas tästä.
Ja mikä parasta, pääsen viikolla 50 työporukan kanssa viideksi päiväksi lappiin. Ajatus on hieno, mutta pelottaa ihan suunnattoman paljon koko reissu, ihan vaan sen takia, että en ole koskaan ennen ollut perheestä niin pitkää aikaa erossa. Miehestä muutamia päiviä joskus aikojen alussa, tytöstä korkeintaan kaksi yötä joista kuitenkin toisena päivänä olen typykkää kuitenkin nähnyt (nämä näitä ihania mummola yökyläilyjä kun äiti saa nukkua rauhassa!) :)
Mutta siis tiedossa meillä on varmasti mahtava reissu, koiravaljakkoajeluineen ja moottorikelkkasafareineen. ;) Sitä ennen pitää kuitenkin saada sisustettua yksi puiston kahvila ja hoidettua kunnialla joulumyyjäiset. Kovatyö palkitaan ! Luojalle siitä kiitos.
Nyt vielä vähän kuvia elävöittämään mielikuvaa meidän reissusta (ja ehkä senkin takia, että voitte olla onnellisia mun puolesta ja kateellisiakin ehkä vähän ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti